Tukiainen, Tapani

Tapani Tukiainen ja tuntematon patsas Besanconissa.

Lahtelainen sairaalapappi (eläkkeellä), psykoterapeutti (vastaanotto), kirjailija. Syntynyt 1944 Turussa.

Kirjoittanut päiväkirjatrilogian Nepalin Himalajalla vaeltamisesta sekä sen jälkeen kolme pyhiinvaellusromaania. Ensimmäisen vaelluksesta Espanjan Santiago de Compostelaan (Kivipallo), toisen Saksan Nurnbergistä Roomaan (Munkin matkassa) ja kolmannen Englannin Canterburystä Roomaan (Pedron tähti).

 

Julkaistut kirjat:  

 

1. Suuntana Base Camp. Vaelluspäiväkirja Nepalista. Myllylahti 2001.

2. Salkutta lentelevä sherpa. Vaellus- ja unipäiväkirja. Porvoon Julmapaino 2004.

3. Kivipallo. Matkalla pyhiin. Porvoon Julmapaino 2006.

4. Lintukuningatar. Nordbooks 2009.

5. Munkin matkassa. Kustannuskynnys 2012.

6. Pedron tähti. Ranskalaisella tiellä Canterburystä Roomaan. Enostone 2016.


 

Tekstinäyte Pedron tähti -kirjasta:

 

Kaniikki Francois Rabelais retriitin ohjaajana fransiskaaniluostarissa.

”Jo ensimmäisenä iltana tuli etukäteen lupailtujen näytösten aika. Retriitin ohjaaja astui esiin leikkaavan lääkärin ominaisuudessa. Kun kuollutta ihmistä ei ollut saatavilla, ranskalaisemme heilautti takajaloista pöytään Colle di Val d ́Elsan torilta kiikutetun pulskan pupujussin.

   Vaihdettuaan skalpellin puukkoon hän suolisti jäniksen tekemällä viillon alavatsasta rintalastaan. Sitten hän sujautti käden jäniksen vatsaonteloon ja kopeloi kouransa sisälle jotakin. Avattu nyrkki ojentautui kohti uteliaita retriittiläisiä:

 - Sanokaa herran nimessä, mikä elin?

   Kaikki vastasivat yhtään epäröimättä, että se oli maksa. Jäniksen maksa ja siihen kiinni tarttunut sappi.

 - Totisesti, vastasi munkki.

 - Entä sitten tämä? hän jatkoi kyselyä.

 - Munuaiset.

 - Totisesti...

   Sitten hän puhkaisi keveällä ranteen heilautuksella kalvon jänön rintakehästä ja nosti varoen puukon kärjellä kovin mitättömältä vaikuttavan elimen. – Ja vielä tämä pienokainen tässä, sanokaa veljet ja siskot mikä se on?

  Huudahdus tuli kuin yhdestä suusta:

 - Se on sydän, sydän!

 - Totisesti, totisesti...

   Kun ohjaajavanhukselta oli saatu lupaus keskiaikaisten lääkärin instrumenttien esittelemisestä, hän siirtyi muiden rinnalle istumaan.

 - Entä ohjelmaan kirjattu ihmisen sydän? kysyttiin viikonloppuretriitin vetäjältä. – Kuitattiinko se sillä puukon terässä roikkuneella jäniksen sydämellä? ...”

 

----- 

Sähköposti: tapani.tukiainen(at)gmail.com