Puheenjohtaja Ina Ruokolainen

Tätä kirjoittaessa Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtajakautta on takana viisi kuukautta, jonka aikana johtokunta on päässyt tapaamaan toisiaan samassa tilassa vain kerran. Ihailen jäsenten korona-ajan venymistä, sillä olemme verkkokokouksissa ehtineet suunnitella jo monta tilaisuutta syksylle 2020. Yksi niistä on myös yleisölle avoin Uutuuksien ilta marraskuussa.

Järjestötyö on kuulunut elämääni teini-iästä lähtien, joten olen nähnyt paljon sen eri puolia. Parhaimmillaan se on hauskaa ja hyödyllistä, kunhan myös jäsenet osallistuvat siihen aktiivisesti - kukin voimiensa mukaan. Ottakaa siis yhteyttä ja ehdottakaa!

Minulle etätyö on tuttua, sillä olen kirjoittanut lehtijuttuja ja kirjoja kotona jo vuodesta 1994 lähtien, viimeiset viisi vuotta Asikkalan Pulkkilanharjun maisemissa. Urani alussa ehdin työskennellä isoissa lehtitaloissa, joihin en enää kaipaa. Journalismi ja kriitikon työ ovat kuitenkin pysyneet mukana, samoin median seuraaminen.

Kirjallinen tuotantoni koostuu pääosin tietokirjoista, joista 2014 ilmestynyt Pyöräilyopas - kotiseutupyöräilyä Lahden seudulla on ehdottomasti suosituin. Sen reittejä olen tänä kesänä päässyt päivittämään myös VisitLahti-nettisivulle.

Olen kouluttanut kirjoittajia useissa oppilaitoksissa toistakymmentä vuotta ja nähnyt, miten suuri voima sanoilla ja kielellä on niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Muistakaa ihmiset lukea!

Johtokunnan uusi jäsen: Kirsti Kivinen

Aloitin ensimmäisen päiväkirjani 8-vuotiaana, kun vietettiin sodanjälkeistä ”serkkukesää” Orimattilassa. Isot tytöt, siskoni Leena ja serkkuni Eeva pitivät päiväkirjaa ja lukivat niitä toisilleen. Heistä tulisi runotyttöjä, tai vähintään Anni Swaneja. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, olin joukon nuorin.

Tapahtumien ja tunteiden pohtiminen ruokki uteliaisuutta oman ja muiden elämäntarinoiden suhteen.

Ammatinvalintani osui kohdalleen. Psykologin ja sosiologin työssä ei koskaan ole ollut kahta samanlaista työpäivää tai kahta samanlaista ihmistä.

Päiväkirjan rinnalle aukeni ammatillisen kirjoittamisen sarka. Eläkkeelle jääminen oli vaikeaa kunnes tajusin, että nyt on aikaa, voin kirjoittaa mitä vaan! Kirjoittamisen tauti paheni Oriveden opiston kursseilla. Kirjoittajien porukassa on helppo hengittää, olla oma itsensä ja harpata omien esteidensä yli.

Kirjoittaminen on minulle yhtä välttämätöntä kuin hengittäminen ja havaitseminen. Se antaa mahdollisuuden muistaa, pohtia ja ymmärtää tapahtumia, elämisen vivahteita, katsella tarkemmin käänteitä, suhteita, pitkiä kehityskaaria. Myös dramatisoida, purkaa paineita ja sitten tyyntyä hahmottamaan uusia kokonaisuuksia. Koko elämän ikäinen oppimisprosessi - mikä rikkaus! Mukanani kulkee aina pieni muistikirja ja kynä.

Kun Mila Teräs SSKry:n pikkujoulussa kysyi hallitukseen, läksin innolla mukaan. Haluan edistää jäsenistön "luomukontakteja" digitaalisten rinnalla. Yksinäisen kirjoittamistyön lomaan tarvitsemme kasvokkaisia tapaamisia! Sellaisia, joissa syntyy huimia ideoita, huumori elpyy ja luovuus kukkii. 

Johtokunnan uusi jäsen: Raili Mikkanen

Olen ympäri Suomea asunut kirjallisuuden moniottelija. Heinolaan tulin paluumuuttajana 2019. Olin asunut täällä vuoden kolmevuotiaana. Myös Lahdessa olen majaillut vajaan vuoden tekstiilitehtaissa harjoittelijana ylioppilaaksi päästyäni. Ahtialan Lehmuksessa taas oli lapsuuteni mummola ja hyvin rakas isoäitini sekä lähes kaikki isänpuolen serkut. Pieniä vahvoja juuria tänne Päijät-Hämeeseen siis on.

Kirjailijan uraani yritin aloittaa jo kahdeksan vanhana. Kartanon Birgit neiti on jännittävä ja kaunis kertomus, kuten heti alusta huomaa: On kaunis kevätaamu linnut livertävät ja aurinko paistaa täydeltä terältä kauniiseen pieneen alppikylään Norjassa. Kylässä on kaunis suuri kartano... En muista, sainko äidiltäni, maantiedon opettajalta huomautusta, vai ajatteliko hän sallivasti, että kirjailijat saavat kirjoittaa, mitä haluavat.

Aloitin tv-käsikirjoittajana. Kirjoja on tähän mennessä ilmestynyt noin 70. Kaksi olen kirjoittanut Niko-poikani kanssa ja kaksi kuuden kirjailijan yhteistyönä. Monessa kirjailijayhdistyksessä olen ollut toimijana, nyt Salpausselän kirjailijoissa ja jäsenenä olen olen edelleen Suomen kirjailijaliitossa, Suomen nuorisokirjailijoissa, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat -yhdistyksessä ja Suomen radio- ja tv-selostajissa.

Silloin tällöin esiintyviä väitteitä kirjailijoiden keskinäisestä kateudesta ja eripurasta en tunnista ollenkaan. Päinvastoin, kirjailijapiirit ovat toisiaan kannustavia ja tarpeen tullen myös auttavia. Täällä tunnen olevani omassa ympäristössäni.

Johtokunnan uusi jäsen: Reetta Joska

Tämä on ensimmäinen vuoteni Salpausselän Kirjailijoiden johtokunnassa. Itse jäsenenä olen ollut kohta kaksi kokonaista vuotta.

Minulle kirjoittaminen on tärkeä osa elämääni. Jo pienestä tytöstä lähtien olen kirjoitellut tarinoita ja keksinyt niitä vilkkaan mielikuvitukseni ansiosta. Bloggaamisen aloitin 12-vuotiaana mutta aktiivisesti olen pitänyt Korkojen Kapina -nimistä blogia. Kerään myös korkokenkiä, jotka seikkailevat blogini tarinoissa. Uusi kenkäpari, uusi tarina.

Kirjoitan tällä hetkellä kirjasarjaa, joista kolme ensimmäistä löytyvät kirjakaupoista kautta maan.

Teokseni nimet ovat Aina & Ikuisesti, Aikahyppääjä sekä AlustaAlkaja. Neljäs osa on tulossa keväällä 2020.

Kirjojen kirjoittamisen ja bloggaamisen lisäksi teen myös juontajan keikkoja.

Minulle on kunnia saada olla mukana Salpausselän Kirjailijoiden johtokunnassa. Toivon sydämestäni, että tämä vuosi tuo mukanaan haasteita sekä seikkailuja.

Haluatko palautetta tekstistäsi?

Salpausselän kirjailijoiden palaute tekstistä annetaan keskustelussa, joka voidaan käydä joko henkilökohtaisessa tapaamisessa tai sähköpostitse. Vaihtoehtoisesti palaute voidaan antaa kirjallisena lausuntona.

Ohjeita tekstin tarjoajille:
– Lähetä teksti sähköisessä muodossa esimerkiksi word- tai pdf-dokumenttina, kirjasinkoko 12, riviväli 1,5. Runo lasketaan yhdeksi liuskaksi. Emme anna palautetta käsin kirjoitetusta tekstistä.
– Muista numeroida sivut.
– Kirjoita saatteeseen syntymävuotesi, osoitteesi, puhelinnumerosi sekä sähköpostiosoitteesi ja kerro, oletko yhdistyksen jäsen.
- Voit kertoa lyhyesti tekstisi taustasta sekä mahdollisesta toiveestasi palautteen suhteen. Kerro myös, haluatko palautteen keskustelussa vai kirjallisena lausuntona. Huomioithan, että arvioija ei palauta tekstiä.

Kirjailija Tuula Mai Salmela arvioi proosatekstejä
Tuula Mai on ollut Salpausselän kirjailijat ry:n johtokunnan jäsen. Hän on julkaissut neljä romaania (Tammi, ntamo) ja neljä tietokirjaa (Atena Oy, Stakes, Suomen Kuntaliitto) ja vetänyt useiden vuosien ajan harrastajakirjoittajien proosapiiriä.

Kirjailija Marja Aho antaa palautetta proosasta ja runoudesta
Marja on toiminut yhdistyksen johtokunnassa ja varapuheenjohtajana. Häneltä on ilmestynyt yhdeksän lasten- ja nuortenromaania (Myllylahti, Atrain&Nord). Aho on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja kirjallisuuden analyysiä Jyväskylän yliopistossa ja toimii sanataiteen tuntiopettajana Wellamo-Opistossa.
 

Sovi tekstin arvioinnista arvioitsijan kanssa.
Tuula Mai Salmela / proosa, p. 050 554 6061

Marja Aho / proosa, marja.aho@live.fi

Johtokunnan jäsen: Annamari Saure

Olen Salpausselän kirjailijoiden tieto- ja oppikirjailijoiden ääni. Johtokunnassa olen nyt ensimmäistä vuotta, mutta jo vuosia olen osallistunut yhdistyksemme tapahtumiin. Olen iloinen, että yhdistyksessä on mukana monenlaisia kirjailijoita, myös meitä tietokirjailijoita. Pidän yhdistystoimintaa tärkeänä, ja olenkin varsinainen järjestöihminen. Olen elämäni aikana työskennellyt monenmoisissa järjestöissä, koska pidän arvokkaana mahdollisuutta palvella jäsenistöä. Kun jokainen vuorollaan tarttuu toimeen, syntyy paljon hyvää ja yhteistä.

Vielä enemmän kuin kirjailijaksi miellän itseni lukijaksi. Aloin ahmia kirjoja nelivuotiaana eikä ahmimisikäni taida loppua koskaan. Lukemisen riemua toivon edistäväni niin Salpausselän kirjailijoiden johtokunnassa, Suomen tietokirjailijoiden hallituksessa, johon myös kuulun, kuin työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Höpsö harrastukseni on koluta kirjailijakotimuseoita – kuvassa kättelen kissa Begemotia Bulgakov-museossa Moskovassa.