Julkaistut teokset

Eija Piekkarilta on julkaistu jo 15. Kristiina Elo -dekkaria. (Myllylahti).

Myrkytysuutisesta idea Eija Piekkarin Viimeinen malja -dekkariin  (tiedote 20.10.2022)

– Näin vuosia sitten pienen jutun, että joku oli myrkytetty eräällä tietyllä tavalla Suomessa. Se oli aika mielenkiintoinen juttu, joten laitoin sen muistiin, hollolalainen dekkarikirjailija Eija Piekkari kertoo. Murhatapa jäi muhimaan mieleen, ja se päätyi Piekkarin 15:nteen dekkariin Viimeinen malja. Kirjan kustantaja on Myllylahti. 

   Myrkytysidea ei kuitenkaan päässyt helposti kansien väliin, sillä Piekkari joutui todistelemaan kustantajalle murhaideansa. Viime kesä meni miettiessä käsikirjoitustekstiä ja murhatapaa uudelleen. Se oli väsyttävää.

– Jossain kohtaa jo ajattelin, että heitän kannettavani nurkkaan, enkä kirjoita enää ikinä yhtään mitään, Piekkari tunnustaa.

   Piekkari-faneille tiedoksi: seuraava Kristiina Elo -dekkari on jo suunnitteilla, joten jatkoa on tulossa, ainakin viiden kirjan verran.

Murha Villähteellä

Viimeinen malja koostuu pinnan alla kytevästä vihasta, näennäisestä kaveruudesta, kateudesta ja katkeruudesta, kostonhimosta ja kiristyksestä. 

   Kirja käynnistyy sisarusten, Mette Kuurolan ja Viola Rutamäen aviomiesten välisellä kaunan kärjistymisellä, joka johtaa kiristykseen muutaman vuoden takaisilla tapahtumilla. Ensimmäinen murha tapahtuu Villähteellä. Rikosylikonstaapeli Krisse Elo joutuu ratkomaan useita kuolemantapauksia.

   Villähde valikoitui tapahtumapaikaksi vaihtelun vuoksi.

– Halusin olla osittain muualla kuin Hollolassa ja mennä Lahden toiselle puolelle. Yritän vähän vaihdella tapahtumapaikkoja kirjoissani.

    Aiemmista kirjoista tutut vakihenkilöt ovat edelleen mukana kirjassa, koska sekä Piekkari että lukijat ovat tykästyneet kirjan henkilöihin. Krisse on myös saanut pari uutta, itseään nuorempaa työkaveria, joihin on totuteltava.

Jääkö Krisse Elo eläkkeelle?

Piekkari kertoo dekkareidensa päähenkilön rikosylikonstaapeli Krisse Elon olevan 51–52-vuotias. Seppo Jokisen luoma komisario Koskinen on noin 60-vuotias, ja ainakin Koskisen ikään Piekkari suunnittelee Krissen jatkavan poliisin työssä.

– Ajattelin, että saisin kirjoitettua kaikkiaan 20 kirjaa, joten vielä viisi kirjaa puuttuu ennen kuin Krissen olisi jäätävä eläkkeelle. 

   Poliisien ammatillinen eläkeikä on noussut asteittain vuodesta 2018 lähtien. 1960-luvun lopussa syntyneen, alipäällystöön kuuluvan Kristiina Elon ura jatkunee vielä aika pitkään, sillä rikosylikonstaapelin eroamisikä on 68 vuotta. 

   Jos Krisse jää joskus eläkkeelle, voisiko hän ryhtyä etsiväksi?

– Se on yksi mahdollisuus, Eija naurahtaa.

– Olen välillä miettinyt, tekisinkö sen nyt, vai teenkö sen myöhemmin, että Krisse muuttuisi, koska en minä voi Krisseä kokonaan hylätä.

Viimeinen malja seitsemäntenä Lastukirjaston varaustilastossa 

Päijät-Hämeen Lastukirjaston 26.9.2022 päivätyssä Varatuimmat kirjat -listalla Eija Piekkarin uutuusdekkari Viimeinen malja on 20.10.2022 jaetulla viidennellä sijalla Elly Griffithsin Lyhdynkantajat-kirjan kanssa 211 varauksella. Päijäthämäläisille tutun dekkaristin Timo Sandbergin Kuolontuoksu-uutuudella on varauksia 86 kpl. 

   Pirkanmaan PIKI-kirjastoissa Viimeinen malja -varauksia oli 20.10.2022 yhteensä 257, joista Tampereella oli 47 varausta.

    Helmet-kirjastoissa, johon kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, Viimeinen malja -kirjalle oli 20.10.2022 varauksia 95 kpl.

Teksti ja kuva: Sirpa Suominen

Eija Piekkari kertoo kirjailijanurastaan ja kirjoittamisesta.

Olen IT-konsultti ja dekkarikirjailija. Ensimmäinen kirjani Haamupari ilmestyi maaliskuussa 2009. Toinen dekkarini ilmestyi maaliskuussa 2010, sen nimi on Sivuaskel. Kummankin kirjan nimi juontaa kansantanssista, joka on mukana kirjoissa päähenkilön, Kristiina Elon, harrastuksena. 

Olen halunnut kirjailijaksi 15-vuotiaasta asti. Silloin mietin järvenrannalla yhtenä hiljaisena iltahetkenä, mitä haluan olla ja tiesin haluavani kirjailijaksi. Kauan se kesti, elämä on kulkenut enimmäkseen ihan muualla kuin kirjoittamisessa ja löysin muita rakkaita harrastuksia, tanssin ja öljyvärimaalauksen.

Kävin kuitenkin vuosien varrella useita kirjoittamiseen liittyviä kursseja. Opettajina ovat olleet mm. kirjailija Anu Kaipainen, läänintaiteilija Matti Paavilainen, näytelmäkirjailija Arto Seppälä ja televisiosta Jussi Tuominen ja ohjaaja Jussi Niilekselä. Kannustajina on ollut ystäviä, jotka ovat sitkeästi jaksaneet vuodesta toiseen.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen ja siksi dekkarin kirjoittaminen luontui paremmin kuin muut kirjoittamisen lajit. Dekkarissa annan lukijan tutkisteltavaksi ongelmia, lukija voi mielessään etsiä ratkaisua, vaikkakin joutuu ehkä harhateille, mutta lopulta syyllinen jää kiinni. Dekkari on minulle ongelman ratkomista, en kuvaa verisiä tekoja tai raakaa väkivaltaa, on vain ongelma ja sen ratkaisun haku ja vaihtoehdot.

En kuvaa vieraita maita tai kansainvälisiä selkkauksia tai kansainvälisiä rikollisia, minua kiinnostavat niin sanonut tavalliset pulliaiset, omissa ympäristöissään ja lähipiireissään. Pahuus maailmassa alkaa kuitenkin aina yksilöstä. Pahuudella tarkoitan kaikkia niin sanottuja kuolemansyntejä, ahneus, ylpeys, kateus jne. ja siksi punaisena lankana teksteissäni kulkee tavallisen ihmisen pahansuopa luonne.

Miten paljon pahaa saavatkaan aikaan maailmassa vain tavalliset ilkeät puheet. Meissä kaikissa on niin hyvää kuin pahaakin, mutta ”se jokin” meissä määrää, kumpi on voimakkaampi, tai ehkä se on jatkuvaa taistelua ja jatkuvaa itsensä tutkimista, ja on varmaan niinkin, että ”paha” ihminen taistelee joka päivä omaa hyvyyttään vastaan ja ”hyvä” ihminen taas pahuuttaan vastaan.

Kirjoitusprosessi on rankkaa, koska se vaatii päivätyön istumisen jälkeen istumista vielä kotikoneen ääressä iltaisin ja viikonloppuisin. Kirjoittamisen alusta pari kuukautta sujuu kynällä ja paperilla, kun teen alustavaa tapahtuma- ja henkilökarttaa. Rakennan henkilöitä, teen heidät mieleisikseni, erikoisesti syyllinen ja syyllisen luonne vaativat pitkää pohtimista, yritän sukeltaa erilaisten ihmisten ajatusmaailmoihin, teksti hautuu päässäni. Kunnes tulee se päivä, että kirjoitan alun. Alku voi kuitenkin olla joku kohta keskeltä sitä lopullista kirjaa, mutta se alku ovat ensimmäiset sanat jostain kohtaa ja siitä pitää sitten edetä.

Inspiraatioitakin tulee, mutta enimmäkseen pitää vaan yrittää selviytyä ja saada aikaan haluamaansa jälkeä. Tarkoituksenani oli kirjoittaa 6 – 7 kirjaa näillä samoilla henkilöillä ja kaikki dekkareina, mutta kirjoja on tullut jo yli kymmenen.

Lisätietoja Eija Piekkarista:

Eijan oma nettisivusto

--

Piekkarin uudessa dekkarissa murhataan Sairakkalassa

(10.4.2011)
Noin viisi kilometriä Sairakkalan kylästä pohjoiseen sijaitsee Suurimäki ja sinne päättyy pimeänä syksy-yönä erään naisen elämä. Hirvimiehet löytävät naisen ruumiin seuraavana päivänä ja järkyttyvät. Aiemmista Piekkarin kahdesta dekkarista, Haamupari ja Sivuaskel, tutuiksi tulleet lahtelainen rikosylikonstaapeli Kristiina Elo ja muut tutut poliisit pääsevät jälleen etsimään murhaajaa.

Tästä alkaa hollolalaisen Eija Piekkarin kolmas dekkari Pako portin alta, jonka julkistustilaisuus on Hollolan kuntakeskuksessa ravintola Olkihatussa lauantaina 16.4. klo 15.30. 

Lukijaa ei saa piinata liikaa

Piekkari kertoo, että murhamysteerin lisäksi Pako portin alta -dekkarissa on myös kummallisia ihmissuhteita ja rakkautta, mutta hän lisää, ettei maalaile tekstiä liikaa kiduttamalla lukijaa kertoen turhia asioita. Hän ei kuvaile liikaa paikkoja, ympäristöä, vaan keskittyy kertomaan tarinansa tapahtumien kautta niin, että kaikki liittyy rikokseen.

- Lukija ei näe kuka murhaaja on, mutta haluaa nähdä, joten kaikki mitä kerron pitää linkittyä murhaajaan, Piekkari sanoo. Tapahtumat määräävät kerronnan, ei niinkään henkilöiden sisäinen maailma, rakkaus, vaikkakin tässä kirjassa erään ihmisen sisäistä maailmaa hiukan enemmän käsitelläänkin.

- Kirjassa esiintyvien ihmissuhdekoukeroiden tulee nivoutua luontevasti ja uskottavasti kirjan tapahtumiin, loppuratkaisuun.

Kirjan tapahtumapaikka, Sairakkalan kylä on helposti Piekkarin kirjoissa tunnistettavissa, koska talot ovat suurin piirtein paikallaan, mutta Piekkari huomauttaa, että taloissa asuvat ihmiset ovat keksittyjä. Sairakkala on Piekkarille hyvin tuttu, sillä hän viettänyt siellä lapsuutensa ja osan aikuisuudestaankin. Hollolassa syntyneenä ja siellä koko ajan asuneena hän haluaa pitää Hollolan kirjoissaan. Tällä hetkellä hän asuu Tiilikankaalla.

Dekkarisarjalle jatkoa odotettavissa

Piekkari tunnustaa, että kolmannen kirjan kirjoittaminen oli vaikeampaa kuin kahden aikaisemman, koska hän sanoo paneutuneensa kirjoittamisen tekniikkaan enemmän kuin ennen. Kappaleita piti kirjoittaa monta kertaa uusiksi, kun täydellisyyteen pyrkivän kirjailijan sisäinen kriitikko huomautti, ettei noin voi kertoa, jos näkökulma on tämä. Lisäksi hän haluaa löytää oman persoonallisen tapansa kertoa ja kirjoittaa.

- En koskaan pääse siihen, mihin pyrin, mutta jokaisen kirjan jälkeen toivon, että ”seuraava sisko on sinua kauniimpi”.

Jatkoa on siis luvassa dekkareille, joiden nimet on poimittu kansantanssista, koska kirjan päähenkilörikosylikonstaapeli Kristiina Elo harrastaa kansantanssia?

- Neljäs on tekeillä, mutta se on vielä sellaista pipertelyä. Valmiina on vasta laatikoita, joissa henkilöt ovat hahmoteltuina ja mietitty, että tämä henkilö tekee tätä ja tätä, mutta ainakin kahdeksaan kirjaan näen aineksia riittävän, Piekkari lupaa.

Teksti ja kuva: Sirpa Papinaho

Eija Piekkarilta Kylmä kättely -dekkari

(26.3.2012)

Eija Piekkarin uusin, neljäs dekkari sijoittuu jälleen Hollolaan, Sairakkala-Toivola-Kastari –linjalle. Edellisistä kirjoista tuttu rikosylikonstaapeli Kristiina Elo ja muut poliisit jatkavat murhien ratkaisemista. Tuttuja ovat myös kylällä asuvat ihmiset, mutta murhakeskiön ydinporukka on uusia henkilöitä.

Sirkku Halmesmaa on olevinaan vanhan ajan kartanonrouva Hollolan tilallaan, vaikka tila on jo kutistunut ja vähän rapistunut. Liika esittäminen ärsyttää naapureita, eikä rouva luonteensakaan vuoksi ole pidetty henkilö.

- Sirkku on suustaan ilkeä, pullauttaa suustaan mitä sattuu ja katselee silmät pyöreinä, mikä nyt tuli, kun vastapuoli loukkaantuu, kertoo Eija Piekkari.

Miniä-anoppi –suhde käynnisti kirjan

Kylmä kättely -kirjan tapahtumat alkavat pellavatalkoilla, eikä heti murhalla, jolla Eija Piekkari tunnustaa joka toisen kirjansa alkavan. Kirjan idea käynnistyi, kun hän alkoi pohtia anoppi-miniä –suhdetta, mihin voisi johtaa anopin ja miniän huonot välit. Piekkarin mukaan rikostarinassa ihmissuhteet merkitsevät paljon. Miksi joku käyttäytyy, kuten käyttäytyy.

- Kun ilkeä anoppi, Sirkku Halmesmaa, ja tämän miniä alkoivat elää mielessäni, lähtivät liikkeelle, muu kylä tuli perässä talkoineen päivineen, Piekkari kertoo kirjan syntyvaiheista.

Rikostarinoiden sijoittaminen maaseudulle on Piekkarin mieleen, koska maalla jokaisella on oma ympäristönsä, jonka avulla ihmiset saa eri tavalla elämään kuin kerrostaloympäristössä.

Murhaaja valitsee pahuuden

Eija Piekkari pohtii pahuutta ja hyvyyttä viihdemielessä, koska haluaa tarjota lukijalle jännitystä. Pahuus on hänen mielestään vallan antamista negatiivisille asioille, kuten vallanhimolle, kostonhalulle, ilkeydelle. Kun niitä imee itseensä, pystyy tekemään mitä vaan, jopa murhan. Omaa etuaan kovasti hamuava unohtaa muut ja voi tappaa saadakseen haluamansa. Dekkaristin pitää kirjassaan perustella, miksi joku tappaa. Murhaaja ei tapa satunnaisesti, vaan hänellä pitää olla motiivi.

- Ihmiset tekevät kirjoissani pahaa silkkaa pahuuttaan, eivät nurkkaan ahdistettuna, jossa ei ole vaihtoehtoja. Dekkarissa pitää olla vaihtoehtoja ja murhaaja valitsee pahuuden.

Piekkari pohtii, että maailma, elämä on tasapainoilua hyvän ja pahan välillä. Hyvä ja paha ovat hänen mielestään olemassa.

- Paha ei ikinä voita, mutta hemmetinmoinen vastus se on.

Piekkarin dekkarisarjalle on jatkoa luvassa. Viidennen kirjan käsikirjoitus on tarkoitus jättää Myllylahti-kustantamolle syyskuussa.

Teksti ja kuva: Sirpa Papinaho

19-vuotias nainen murhan uhrina Piekkarin uutuusromaanissa

(15.3.2013)

Pieni erimielisyys perjantai-illan viettotavasta ystävysten Jennan ja Nooran välillä saa Jennan suutahtamaan ja ryntäämään ovet paukkuen pimeään yöhön Hollolan rantatielle. 19-vuotias Jenna jää sille tielleen ja hänen ruumiinsa löytyy myöhemmin Hersala-Siikaniemen tien varresta Eija Piekkarin uusimmassa Risteys-jännitysromaanissa, joka on Piekkarin viides kirja.

Sairakkalassa asuva rikosylikonstaapeli Kristiina Elo saa jälleen ratkottavakseen rikoksen, joka on tällä kertaa raaka seksuaalirikos.

Piekkarin uutuuskirjassa liikutaan jälleen tutuissa paikallisissa maisemissa, Hollolassa ja Lahdessa,  muun muassa Renkomäessä. Synkkiä lisäsävyjä Krissen elämään tuo hänen entinen miesystävänsä Hannes Varjosuo, joka ryhtyy vainoamaan Krisseä, ja mies tuntuu jollain tapaa myös liittyvän Jennan murhaan.

Ylimielisyys voi sinetöidä kohtalon

Eija Piekkari kertoo kirjan idean lähteneen siitä, kun hän mietti, mikä olisi suurinta pahaa mitä hän pystyy kuvittelemaan. Pahinta on, kun lapselle tai nuorelle tehdään väkivaltaa. Hän ei myöskään halua kirjoittaa kirjoja, jossa lapset tai nuoret tekevät rikoksia.

- Olen ihmetellyt nuorten ylimielisyyttä ja tietämättömyyttä miten toisia ihmisiä kohdellaan ja kuinka nuoret kuvittelevat olevansa maailman valtiaita, Piekkari kertoo Risteys-kirjansa teemoista.

Ylimielisyys on kuin tökkisi nukkuvaa karhua. Pitää tietää mihin mikäkin johtaa. Hän sanoo hämmästelleensä kuinka itsekeskeisen henkilön kohdalla pahuus onnistuu.

- Kun tällaista henkilöä loukataan, hänen ylitseen ei kävellä.

Uusi kirja jo tekeillä

Eija Piekkarin kirjojen teemat tuntuvat siirtyvän ja jalostuvan aina seuraavaan uuteen kirjaan. Edellisessä kirjassaan Kylmä kättely hän käsitteli myös ylimielisyyttä, mitä seuraa, kun laukoo suustaan mitä sattuu välittämättä vastapuolen tunteista. Silloin murhattavaksi joutui iäkkäämpi nainen. Seuraavassa, kuudennessa kirjassa jatkuu tässä kirjassa alkanut nuorten elämän käsittely. Tuuliajolla oleville nuorille on hyvin luonnollista puhua Sossusta ja odottaa saavansa rahaa ensimmäiseksi sieltä. On työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, media suoltaa pahuutta ja väkivaltaa, joka ruokkii lisää pahuutta, mutta silti jotkut nuoret ymmärtävät kasvaa ja osaavat ottaa vastuun elämästään; jotkut eivät, ja se on tie, joka vie ongelmiin.

Teksti ja kuva: Sirpa Papinaho

Piekkari murhaa Kotiniemessä 

(2.11.2013)

Eija Piekkarin kuudennessa dekkarissa, Kaislikon kätkössä, nuoren naisen ruumis löytyy Kotiniemen siirtolapuutarhan rannasta, veneiden läheltä Alasenjärvestä, Lahdesta. Idea ruumiin löytöpaikaksi muhi Piekkarin mielessä parisen vuotta ennen kuin päätyi kirjaan.

- Kaverini osti siirtolapuutarhamökin Kotiniemestä ja kävin usein myös rannassa, jossa on kaislikkoa ja veneitä, eikä mökkejä kovin lähellä. Mietin, että tähän voisi jonkun ruumiin laittaa, eikä sitä heti kukaan löytäisi, jos joku keikauttaa jonkun veteen ja pitää päätä veden alla, Eija Piekkari kertoo.

Kotiniemen rantakaislikosta löydetään hukutettu nuori nainen, jolla on siirtolapuutarhamökki Porkkanakujalla. Lääkkeiden ja viinan väärinkäyttäjänä nainen päätyy murhan uhriksi ja rikosylikomisaario Kristiina ”Krisse” Elo joutuu jälleen etsimään murhaajaa. Eija Piekkarin uutuusdekkarissa liikutaan paljon Kotiniemen siirtolapuutarhassa, Lahdessa, mutta myös Hollolassa, kirkonkylässä, Sairakkalassa ja Soramäessä, Salpatiellä, jolla Piekkari itse asuu.

Kaislikon kätkössä –dekkarissa teemoina ovat työttömyys, irrallisuus ja juurettomuus, ikävät perhesuhteet, yksinäisyys. Piekkarin edellisessä kirjassa alkanut huoli henkisesti hukassa ja eksyksissä olevista nykynuorista kiteytyy murhatussa nuoressa naisessa.

- En ota kantaa, enkä osaa sanoa, miksi jotkut ihmiset päästävät itsensä liukumaan alas, miksei heillä ole vahvaa runkoa sisällä, joka pitää pystyssä, kun joillakin se vahva, kannatteleva sisäinen runko löytyy, Piekkari pohtii.

   Kun lapsi kasvaa hällä väliä –ympäristössä ja –yhteisössä, jossa kukaan ei välitä, ei rakasta, eikä halua ymmärtää, on helppo jatkaa samaa rataa nuorena. Se vie omaa elämäntietään etsivän nuoren hukkateille, ja paha kasvaa juurettomassa ihmisessä.

- Mennään Sossuun hakemaan rahaa ja joillekin työ ei edes kelpaa, Eija Piekkari sanoo.

Seitsemäs kirja jo tekeillä

Seuraava dekkari on jo Eija Piekkarilla suunnitteluvaiheessa. Hän tietää kuka murhaa kenet ja missä murha tapahtuu, mutta kirjailijan kiireet ovat siirtäneet murhan tapahtuma-ajankohtaa.

- Murhan piti tapahtua kirjassa lokakuussa, mutta se siirtyy myöhemmäksi, kun en ole ehtinyt käydä tutustumassa murhapaikkaan lokakuisessa iltavalaistuksessa.

   Piekkari kertoo käyttävänsä kirjoissaan murha-ajankohtana pimeää ja mustaa syksyä. Silloin on hyvä tehdä mitä tahansa, kun maassa ei ole lunta. Hän ei voisi kuvitella murhan tapahtuvan keskellä kirkasta päivää. Murha, suunniteltu pahuus, murhaajan mustaksi kääntynyt mieli vaatii ympärilleen tumman ja salaperäisen verhon – vaikkakin Kaislikon kätkössä –kirjassa murha tapahtuu helteisessä heinäkuussa ja ruumis löytyy Kotiniemen rantavedestä Unikeonpäivän aamutunteina.

   Eija Piekkarin dekkarien lukijat saavat iloisia uutisia, sillä aikanaan 6-8 dekkaria kirjoittaa luvannut Piekkari paljastaa, että enemmänkin kirjoja Krisse Elo –sarjaan voisi tulla. Kirjailija on lukijoidensa lailla kiintynyt kirjansa henkilöihin, eikä raaski luopua kenestäkään, vaikkakin sanoo, että jossain vaiheessa jollekin henkilölle on tapahduttava jotakin kamalaa, mutta hän ei tiedä vielä kenelle.

Teksti ja kuva: Sirpa Papinaho

Jälki jää –dekkarissa 
äkkirikastuminen koettelee ystävyyssuhdetta

(17.10.2019)

Lokakuussa 2019 ilmestyneen Eija Piekkarin 12:nnen dekkarin Jälki jää teemoina ovat kateus ja ahneus, jotka kulkevat kirjan tarinassa käsi kädessä. Yllättävä rikastuminen laittaa Lahteen ja Hollolaan sijoittuvan kirjan henkilöiden, Iida Lessin ja Julia Tykyn ystävyyden koetukselle. Idea kirjalle syntyi, kun Piekkari kuuli kahden naisen keskustelun. Lisäksi Lahden huolestuttava huumeongelma antoi oman synkän värinsä kirjaan. 
   Piekkarin uudella Jälki jää -dekkarilla on liki 700 varausta Suomen kirjastoissa. 

Kahden naisen keskustelu antoi aiheen Jälki jää -dekkarille

Jälki jää -kirjan syntyidea lähti siitä, kun Eija Piekkari kuuli puolitoista vuotta sitten kahden naisen keskustelun. Naiset eivät huomanneet, että keskustelu kantautui dekkaristin herkkiin korviin.

- Toinen naisista kertoi, ettei hän enää voi olla erään naisystävänsä kanssa, kun tälle ystävälle oli tullut jostain syystä paljon rahaa. Rikastunut ystävä ei muusta puhunutkaan kuin rahasta, matkoista, sisustuksesta ja vaatteista. Ei ollut enää sellaisia puheenaiheita, mitä vanhoilla ystävyksillä yleensä on. Rikkaus pilasi vanhan ystävän ja tämä nainen suuttui siitä. Laitoin silloin asian muistiin, enkä ajatellut yhtään, että siitä voisi syntyä kirja. Tällä lailla ne ideat vaan tulevat, kun jää jotain pohtimaan.

Aihe kaihersi Piekkarin mieltä niin, että hän alkoi hahmotella ihmistä, joka yhtäkkiä rikastuu. Hänestä tuli Julia. Seuraavaksi Piekkari synnytti kateellisen henkilön, joka jakautuikin kahteen eri persoonaan, ja niin syntyivät Seela ja Iida.

- Sitten aloin ajatella, miten kehitän siihen murhan. 

Lahden ikävä huumeongelma tuli mukaan Jälki jää -dekkariin

Piekkari kietoi huumeet suuren perinnön saaneen Julia Tykyn kohtaloon Lahden huolestuttavan huumetilanteen takia. 

- Itse en ole nähnyt merkkejä Lahden huumeongelmasta, mutta olen lukenut ihmisten mielipiteitä, että Lahdessa myydään huumeita ihan avoimesti, eikä kukaan tee sille mitään. Aloin miettiä tätä huumeongelmaa ja se valui kirjan henkilöön Juliaan.

Julia on huumeiden ja alkoholin sävyttämässä, holtittomassa syöksykierteessä, eikä hän huomaa Iida-ystävänsä rahapulaa, sillä Iida on ollut ennen se, joka heistä kahdesta on pärjännyt paremmin. Päihdehuuruinen Julia ei ole terävimmillään vahtimaan rahojaan, joten tilaisuus tekee Iidasta varkaan, samoin käy Seela Metsälälle, joka on Iidan ja Julian entinen työnantaja, siivousalan vähävarainen yrittäjä. Myös muut henkilöt ovat huomanneet oivan tilaisuuden käyttää äkkirikastunutta Juliaa hyväkseen.

Kaksi vainajaa - toista Piekkari ei olisi hennonnut tappaa

Jälki jää -dekkarissa löytyy kaksi ruumista ja aiemmista kirjoista tuttu rikosylikonstaapeli Kristiina Elo saa ratkottavakseen kollegoineen molemmat tapaukset. Perijätär-Julia löytyy kuolleena perintötalostaan, Hollolasta, ja toinen ruumis löytyy Lahden Vuorikadun alkupäässä olevasta kerrostaloasunnosta. Vuorikadun vainajasta Piekkari kertoo, että henkilö oli lempeä ja ystävällinen.

- Oli vähän surullista tappaa hänet, mutta kun päätin alunperin, että tämä henkilö on se toinen ruumis, hänen oli kuoltava.

Kolmastoista Kristiina Elo -dekkari jo tekeillä

Idea seuraavaan kirjaan on jo olemassa ja kehitteillä. Piekkari tunnustaa, ettei ole pystynyt luopumaan Krissestä.

- Tiedän jo seuraavan kirjan ihmiset ja olen tehnyt jonkunlaisen hahmotelman paperille. Siinä on pariskuntia, jotka tutustuvat etelän matkalla ja he tekevät useitakin matkoja yhdessä sinne tiettyyn paikkaan. Sitten he alkavat tavata toisiaan myös täällä Suomessa. Tästä syntyy joku konflikti - ja taas murhataan.

Lukijapalaute kannustaa myös kirjoittamaan lisää Kristiina Elo -sarjaa.

- Lukijat nykivät välillä hihasta, että ethän sinä vaan hylkää niitä Kasolan veljeksiä, tai jotain muuta henkilöä, joten senkin takia olen jatkanut. Lukijat ovat rakastuneet kirjojeni ihmisiin.

Liki 700 varausta Piekkarin uudesta Jälki jää -kirjasta ympäri Suomen

Lukijat ympäri Suomen ovat todellakin rakastuneet Hollolassa, Lahden naapurikunnassa asuvan Eija Piekkarin kirjoihin, sillä 12.10.2019 Suomen kirjastojen nettisivuilla aina Helsingistä Sodankylään ja Turusta Joensuuhun sekä Haminaan asti Jälki jää -kirjalle löytyi varauksia yhteensä 693 kpl. 

Piekkarin kotimaakunnan, Päijät-Hämeen Lastu-kirjastossa 12.10. 2019 varauksia Piekkarin uudelle dekkarille oli 177 kpl ja se oli seitsemännellä sijalla 60 varatuimman kirjan listalla. 16.10.2019 varausmäärä oli noussut 181:een.

Piekkari Helsingin kirjamessuilla 24.10.2019

Eija Piekkari esiintyy Helsingin kirjamessuilla torstaina 24.10.2019 klo 12.30 - 13.00 Suomenlinna-ohjelmapisteessä.

-

Teksti: Sirpa Suominen