Anja Laitinen (27.5.10 lisättyjä runoja)

.

.

Se on sitten kevät

Maa viheriöi

hiirenkorvat lehdiksi

yhdessä yössä

varpaat ihmettelevät

lämmitettyä porraspuuta

ensi yönä ei lukita

takaovea

tervetuloa vieras

+++

Rakkaus keväällä

on sokeista sokein

kun metsät ja oksistot

kuhisevat

luomakunnan kruunu

kuulee kutsuhuudon

hän ei vastaa:

kiitos, ei minulle

hän aloittaa alusta

lemmenpesän

hatarista hatarimman

+++

Hitunen onnea ostettavissa

puutarhamyymälän siemenpussi

on elämän varaus

köynnöskrassi liittää yhteen

terassin ja säleikön

elokuussa oranssinkukkaiset

auringot uhmaavat kohtaloa

.

.

Nauru ja itku

Aurinko nousee

nahkatakkinen tyttö

nauraa

yö ulkona

kadut ja kujat hyvästelty

aurinko nousee

vaaleanpunaiset korot

kopisevat

älä likaa puhdasta lattiaa

huutaa talkkari

aurinko nousee

nahkatakkinen tyttö

nauraa

laulaa

nuutunut varreton ruusu

aurinko nousee

nahkatakkisen tytön

nauru muuttuu itkuksi

vaaleanpunaiset korot

repivät naarmun lattiaan

ne eivät koskaan

ymmärtäneet minua

sinua ja minua

.

.

Villisorsa

Vanhaa ei kannata lämmittää

muisto kaunistuu vuosi vuodelta

kevät kysyy

tahtoisitko ja uskaltaisitko

tahto tallella

uskallus ei

syksyllä loppuu ymmärrys

elämää raastaa väärä vastaus

kesäheinä kuihtuu

kaislikon ruosteessa villisorsa