Anja Laitinen
Kädet vapisevat
täysikuun humalasta
mandoliinikrapula
yön lävitse
varjokujia, rännikatuja
pitkä matka vaarallisella joella
yön lävitse
***
Siirappipurkissa
kasvaa anopinkieli
ikkunaverhossa mansikat
tässä kuvassa kuuluu
keinutuolin narahdus
jos olisin perillä
olisin perillä – nyt
***
Kadunlakaisija on armoton
tienposkeen hiekka
kuolleet lehdet
kaikki askelten jäljet
- - - - - - -
Ristiriitainen kaupunkikuva
bisnes-city
korkeakulttuuria ja väkivaltaa
kauppakatu vilisee
markettien mainoksia
pyörätuoleja
kärsiviä kasvoja
muovikassimies horjahtelee
silmät harittavat
olemus tyhjää täynnä
ilma on tiheä huudoista
huomaa
rakasta
kiirehdin askeleita
pelkään – itseäni?
- - - - - - -
Hiljaisuuden runoja
I
Vanhassa tuvassa
raksuttaa seinäkello
hirren rakosessa
tupajumi
vielä sykkii talon sydän
iltatuuli liikkuu ikkunassa
***
II
Lammen tyyneys ja rauha
luonnon peili maisemassa
keijukaisen varvastanssi
rikkoo kuvastimen pinnan
väreilevä aalto ruovikossa
keinauttaa vesilinnun pesää
***
III
Metsässä kaikuu
hiljaisuuden äänet
puiden puhe
tuulen kuiskaus
Vanamo taipuu rukoushetkeen
kumartuu mätäsalttarille
- - - - - - -
Ruusu on ruusuisin
juhannuksena
yöttömän yön kukka
valvoo rakkauden tekoja
terälehdet vaikenevat
oksan varjossa katse
***
Täyden kuun aikana
kumahtavat keskiyön kellot
rattaat kolisevat pihamaalla
satojen vuosien piina
painaa kuljettajaa
hän etsii kirkkotietä
***
Puolikuun punaiseksi
värjäämät ripset
silmien alla varjojen vako
hiekan ja lehtien kahinassa
eilisen äänet
iltakävelyn totuus
ihminen jättää jäljen
päivitän turhaan
eletyn elämän askeleita
- - - - - - -
Asemalaituri
Raiteiden viitoittama perspektiivi
hälisevien, nauravien, surullisten
ihmisten massa
Huomio, huomio...
ensimmäinen raide
pikajuna lähtee pohjoiseen
Vihellys, pyörien ääni
hei, muista kirjoittaa, tavataan sitten...
Huiskuttavien käsien jälkeen
tyhjä asemalaituri
kauaksi suunnattu katse
***
Punainen lehti
Verenpunainen vaahteranlehti kadun vieressä
kirpeä läikkä asfaltissa
Kiireiset askeleet, kulkijat katujen yli,
suljetut silmät, huolien painamat juonteet
Kuka huomata voi;
miksi maassa on punainen vaahteranlehti
miksi taivas on kirkas
ja kadut niin harmaat
***
Tanssi
Tuulen henkäys pölyisellä tiellä
huolettomien päivien tanssi
teitä pitkin
esitanssijattaren hulmuavat kiharat
ja rytmin lumo
mukaansa vievät
tomupilvivanassa tuuli kujertaa
Päivien saattajana soi cha-cha-cha
hirtehisesti
vieressä nauraa musta kuolema
***