Runokirja isoäidin kanssa

Jarkko Laine teki runokirjan yhdessä 91-vuotiaan mummonsa, Anu Laineen kanssa. Minä olen sinussa -runokirja kertoo rakkaudesta, surusta ja tuskasta, elämästä yleensä.

Bookhousen julkaisemassa kirjassa on 19 kpl Anu Laineen runoa ja 55 Jarkko Laineen runoa. Kirjan runoihin ei ole liitetty tekijän nimeä, vaan lukija saa päätellä kumman kirjoittajan runo on kyseessä. Alla näyterunot kummaltakin, nimettöminä.

"Pilvilaivat uljaat
nuo taivahalla seilaa,
metsälammen pinnalla
ne itseänsä peilaa.
Niitä ompi monen monta,
viimeiset nuo kaksi
laukaisevat pilven rippeet,
reitin puhtahaksi.
Sitten kun on taivas kirkas,
reunan taa ne taipuu,
silloin täyttyy ihmismielen
rakkauden kaipuu."

-  -  -  -  -

"Kuljemme kauneuden siltaa
kohti ikuisuuden virtaa.
Kätesi tarrautuu käteeni,
vaikka se puristaakin vain ilmaa.
Pysähdymme katselemaan paikkaa,
joka muistomme taas kultaa.
Katsomme silmin sulkeutunein toisiamme,
hymyilemme.
Voisimmepa olla ikuisesti tässä
aikaa pysäyttämässä.
Mutta illan tullen sinun mentävä on,
hyvästelemme,
käännyt pois.
Ja niin vain varjo seuranasi
suuntaat kohti kotiamme
tuhansien tähtien loisteessa.
Yksin et silti tee matkaa
askeleidesi kanssa,
sillä me molemmat tunnemme
sen syvällä sielujemme syövereissä:
Minä olen sinussa."

Runo-Kaarina innosti Jarkon runoilemaan

Ensimmäisen Tuhkametsän salaisuus -fantasiakirjansa jälkeen Jarkko Laine innostui kokeilemaan runojen kirjoittamista, kun sai tietää valtakunnallisesta, vuosittainen pidettävästä Runo-Kaarina -runokokoelmakilpailusta esikoisrunoilijoille. Sitä ennen hän ei ollut kirjoittanut yhtään runoa, eikä ollut edes ajatellut kirjoittavansa koskaan runoja.

- Siinä oli varmaan muutama kuukausi aikaa lähettää sinne jotain 70 runoa vähintään. Mä sitten muutaman kirjoitin siinä päivässä ja ajattelin, että kyllä mä ehkä sen verran niitä saattaisinkin saada tehtyä siinä ajassa. Ja tulihan niitä sitten loppujen lopuksi tuo vaadittava määrä jo varmaan muutamassa viikossa.  Jos mä en nyt ihan väärin muista, taisin lähettää jo tuonne Runo-Kaarina -kilpailuun meidän, Anun ja minun yhteiset runot, Jarkko Laine muistelee.

Menestystä kilpailussa ei tullut, runokirjan julkaisuhalu unohtui, mutta runokipinä jäi kytemään. Joskus runoja syntyi muutama päivässä, toisinaan taukoa runojen kirjoittamisessa oli puolikin vuotta. Runojaan hän alkoi laittaa internettiin kotisivulleen.

Muuta tekstiä syntyi myös. Nordbooks järjesti kesällä 2011 rikosnovellikilpailun nimeltä "Huuto yössä" ja Jarkko Laine sijoittui siinä kolmanneksi. Tuhkametsän salaisuus -fantasiaromaani sai jatko-osan Tuhkametsä sekasorron vallassa, joka ilmestyi elokuussa 2012, sen jälkeen 2014 alkuvuodesta BookHouse julkaisi hänen rankan huumeromaaninsa "Piikki hihassa - ikuisesti sinun", joka syntyi halusta tehdä välillä jotain muuta kuin fantasiaa.

Piikki hihassa -kirjan jälkeen Jarkko Laine mietti, minkä kirjan kirjoittaisi seuraavaksi, ja kun hän erästä alkoi kirjoittaa, se keskeytyi muutaman sivun jälkeen. Jostain ihmeestä hän sai päähänsä idean kysyä kustantajalta olisiko se halukas julkaisemaan runokirjaa.

- En olisi pelkästään omia runojani lähtenyt julkaisemaan, mutta kun sain Anu-mummoni runot mukaan kirjaan, halusin julkaista ne. Ja onhan se mun mielestä hienoa ja aika kova saavutus, että viimein 91-vuoden iässä runot tulevat julkaistavaksi.

Anu Laine aloitti runojen kirjoittamisen noin 35 vuoden iässä ja lopetti niiden tekemisen joskus parikymmentä vuotta sitten. Jarkko Laine kertoo, että runojen lisäksi Anu-mummo ei ole oikein muuta kirjoitellut kuin muistiinpanoja itselleen, ehkä niistä on muotoutunut myös näitä runoja sittemmin. 

- Olimme muutamia vuosia sitten mökillä, kun mummo jostain kaivoi niitä runojaan esille. Minuun ne upposivat ainakin heti, kun luin niitä. Ovathan ne toki täysin erilaisia kuin omani, mutta ehkä juuri se tekeekin tästä kirjasta vielä paremman, koska ne kuitenkin hyvin kompensoivat toisiaan ja sulautuvat toistensa joukkoon. Niillä on sellanen hyvä harmonia keskenään.

Kyseessä on aika ainutlaatuinen yhteiskirja, sillä se on ensimmäinen ja viimeinen laatuaan, koska Anu Laine lopetti runojen kirjoittamisen kauan sitten. Hän harmittelee, ettei enää pysty runoja kirjoittamaan. Lapsenlapsi Jarkko Laine sen sijaan aikoo kirjoittaa edelleen runoja, mutta epäilee, ettei kirjaksi asti niitä tee, vaan aikoo laittaa niitä vain kotisivulleen luettavaksi.

- Tai mistä sitä koskaan tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan, vaikka vielä joskus runokirjan yksinäni tai jonkun muun kanssa tulisinkin julkaisemaan.

Teksti: Sirpa Papinaho 

Jarkko Laineen kotisivu.