Eija Piekkari kertoo kirjailijanurastaan ja kirjoittamisesta

Olen IT-konsultti ja dekkarikirjailija. Ensimmäinen kirjani Haamupari ilmestyi maaliskuussa 2009. Toinen dekkarini ilmestyi maaliskuussa 2010, sen nimi on Sivuaskel. Kummankin kirjan nimi juontaa kansantanssista, joka on mukana kirjoissa päähenkilön, Kristiina Elon, harrastuksena. Kolmas kirja julkaistaan ensi keväänä.

Olen halunnut kirjailijaksi 15-vuotiaasta asti. Silloin mietin järvenrannalla yhtenä hiljaisena iltahetkenä, mitä haluan olla ja tiesin haluavani kirjailijaksi. Kauan se kesti, elämä on kulkenut enimmäkseen ihan muualla kuin kirjoittamisessa ja löysin muita rakkaita harrastuksia, tanssin ja öljyvärimaalauksen.

Kävin kuitenkin vuosien varrella useita kirjoittamiseen liittyviä kursseja. Opettajina ovat olleet mm. kirjailija Anu Kaipainen, läänintaiteilija Matti Paavilainen, näytelmäkirjailija Arto Seppälä ja televisiosta Jussi Tuominen ja ohjaaja Jussi Niilekselä. Kannustajina on ollut ystäviä, jotka ovat sitkeästi jaksaneet vuodesta toiseen.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen ja siksi dekkarin kirjoittaminen luontui paremmin kuin muut kirjoittamisen lajit. Dekkarissa annan lukijan tutkisteltavaksi ongelmia, lukija voi mielessään etsiä ratkaisua, vaikkakin joutuu ehkä harhateille, mutta lopulta syyllinen jää kiinni. Dekkari on minulle ongelman ratkomista, en kuvaa verisiä tekoja tai raakaa väkivaltaa, on vain ongelma ja sen ratkaisun haku ja vaihtoehdot.

En kuvaa vieraita maita tai kansainvälisiä selkkauksia tai kansainvälisiä rikollisia, minua kiinnostavat niin sanonut tavalliset pulliaiset, omissa ympäristöissään ja lähipiireissään. Pahuus maailmassa alkaa kuitenkin aina yksilöstä. Pahuudella tarkoitan kaikkia niin sanottuja kuolemansyntejä, ahneus, ylpeys, kateus jne. ja siksi punaisena lankana teksteissäni kulkee tavallisen ihmisen pahansuopa luonne.

Miten paljon pahaa saavatkaan aikaan maailmassa vain tavalliset ilkeät puheet. Meissä kaikissa on niin hyvää kuin pahaakin, mutta ”se jokin” meissä määrää, kumpi on voimakkaampi, tai ehkä se on jatkuvaa taistelua ja jatkuvaa itsensä tutkimista, ja on varmaan niinkin, että ”paha” ihminen taistelee joka päivä omaa hyvyyttään vastaan ja ”hyvä” ihminen taas pahuuttaan vastaan.

Kirjoitusprosessi on rankkaa, koska se vaatii päivätyön istumisen jälkeen istumista vielä kotikoneen ääressä iltaisin ja viikonloppuisin. Kirjoittamisen alusta pari kuukautta sujuu kynällä ja paperilla, kun teen alustavaa tapahtuma- ja henkilökarttaa. Rakennan henkilöitä, teen heidät mieleisikseni, erikoisesti syyllinen ja syyllisen luonne vaativat pitkää pohtimista, yritän sukeltaa erilaisten ihmisten ajatusmaailmoihin, teksti hautuu päässäni. Kunnes tulee se päivä, että kirjoitan alun. Alku voi kuitenkin olla joku kohta keskeltä sitä lopullista kirjaa, mutta se alku ovat ensimmäiset sanat jostain kohtaa ja siitä pitää sitten edetä.

Inspiraatioitakin tulee, mutta enimmäkseen pitää vaan yrittää selviytyä ja saada aikaan haluamaansa jälkeä. Tarkoituksenani on kirjoittaa 6 – 7 kirjaa näillä samoilla henkilöillä ja kaikki dekkareina.

- Eija Piekkari -