Kokemuksia oman kirjan markkinoinnista

Joidenkin esikoiskirja lyö läpi kansallisesti tai jopa kansainvälisesti. Breikkaa ilman että kirjoittajat olisivat julkkiksia ennen julkaisua. How come? Mikä niissä teksteissä on? Esimerkiksi Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Se räjähti maailmanlaajuiseksi menestykseksi vaikka, kuten hän itse kirjoittaa, se oli tarkoitettu vain jälkeläisille ihmeteltäväksi, millaista hänen lapsuutensa oli. Luin sen itse. Ei se lapsuus nyt ihan hillittömän eriskummallinen ollut. Mutta sen kirjan jälkeen olen lukenut muutkin hänen kirjansa. Ja aina kirjan loppuessa tunnen haikeutta; kohta tämä hurmaava sanailu loppuu. Kuitenkaan en pysty analysoimaan, mikä siinä tekstissä viettelee.

Toisaalta: eivät kaikki esikois- eivätkä seuraavatkaan kirjat ole lumoavaa taidetta ja väärin perustein yleisön hyljeksimää. Pienkustantajalla kun olen kirjoilla, olen lukenut muutamien muiden siellä kirjailevien teoksia. Mielestäni jokseenkin keskinkertaista on julkaistu ja myös ala-arvoista. Ei voi sanoa, että vääryys on tapahtunut, kun ne eivät ole breikanneet. En ole itse taitava, mutta tiedän, ettei riitä, kun saa nakutettua 50000 sanaa peräkkäin. Se jokin tekstissä on oltava. Se jokin. Taika.

Päätellen menestyskirjailijoiden toimista, markkinointia näyttäisi tarvittavan, vaikka kirja menestyisikin hulppeasti. Ainahan voi myydä vielä lisää. Ei siinä raja ole millekään kirjalle vastaan tullut. Eivät ole markkinat ns. kyllästyneet. Menestyskirjailijatkin kiertävät esittelemässä tuotantoaan.

Kirjan ostaminen on aina säkissä ostamista. Ei kirjaa voi ensin lukea ja sitten päättää, ostanko. Siis: miksi joku ostaisi minun kirjani, kun minua ei tunneta? Kuluttaja ostaa mitä haluaa. Toisaalta, päättelen myös, että ei ole välttämättä tekstini syy, että kirjaa ei osteta – vaikka teksti olisikin huonoa, ei ostamista harkitseva voi sitä tietää. Viisastelen tähän hiukan, toivottavasti en nyt yliarvioi viisastelukykyäni:

Somerset Maugham on sanonut: on vain kolme sääntöä, jotka romaania kirjoitettaessa täytyy ottaa huomioon. Kukaan ei vaan tiedä, mitä ne ovat.

Ja toinen sitaatti: Voltaire kuuli aloittelevan kirjailijan lukevan tekstiään. Voltaire huomautti: tuolla tavalla voi kirjoittaa vasta kun on kuuluisa. Siihen asti pitää kirjoittaa hyvin.

Miten sitten pitää markkinoida? Kolme kirjaa julkaisseena kerron nyt salaisuuteni: en tiedä! Jos joskus opin tietämään tuon, opin myös herättämään kuolleita ja sitten minun ei tarvitse enää elääkseni markkinoida mitään. Mutta voin kertoa muutamia juttuja joita olen yrittänyt. Jotkin niistä ovat onnistuneetkin. Kerron siis vain mitä kikkoja olen käyttänyt, en ole kertomassa mitkä ovat hyviä kikkoja (kun en tiedä).

1. Kirjan etukansi ja takakannen esittelyteksti. Näissä on ajateltava myyntimiesmäisesti. On vedettävä, varsinkin teksti, mahdollisimman myyväksi. Onhan siinä tietenkin (suhteellisen) rehellinen oltava. Ettei niin, että kun sen itse lukee, ihastuu – tämäpäs kirja minun on heti ostettava.

2. Kirja paikallislehden toimittajalle. Lahden Seudun Sanomat ja Hollolan Sanomat ovat aina tehneet jutun, kun vaan olen kirjan vienyt.

3. Kirja aluelehden toimitukseen. Kaikki kolme kirjaani ovat päässeet Etlarin kulttuurisivulle. Olen siitä kiitollinen. Erityisesti Ilkka Kuosmasen artikkeli oli suorastaan korskea.

4. Kirja paikallisradion toimitukseen. Vein ensimmäisen kirjani Lahden Radioon. Tärppäsi; toimittaja otti yhteyttä ja pääsin radiohaastatteluun. Ajankohta vaan oli huono, klo 8:15 - 8:30 lauantaiaamulla. Heti haastattelun loputtua soi toimituksen puhelin. Siellä oli Seppo Jääskeläinen joka pyysi liittymään Salpausselän kirjailijoihin. Mutta juuri kukaan muu ei maininnut kuulleensa ohjelmaa. Tuntui, että se meni aivan hukkaan.

5. Kirja markettien hyllyihin. Siskoni poika otti muutaman kappaleen esikoiskirjaani myyntiin kumpaankin johtamaansa Saleen, Kustavin ja Uudenkaupungin, jotka ovat lapsuuteni asuinpaikkoja. Sitten onnistuin saamaan jutun Uudenkaupungin sanomiin. Kaikki kirjat myytiin. Ilmeisesti kaikki sukulaisilleni jotka asuvat niillä alueilla. Ikävä kyllä sisarenpoikani on vaihtanut alaa (en uskalla kysyä, johtuiko se kirjastani).

Sain myös Salpakankaan K-marketin ottamaan kymmenen kirjaa myyntiin. Meni ainakin vuosi ennen kuin ne olivat kaikki menneet, vaikka ilmoitin pienellä ilmoituksella Hollolan sanomissa niitä siellä olevan.

Nuo em. kauppiaat tilasivat itse kirjat kustantajalta.

Viimeisintäni koetin saada Salpakankaan S-markettiin ja Valintataloon. Kumpikaan ei saanut lupaa ylemmältä taholta.

Viimeisintäni (nimeltään Bagdad) olen itse koettanut markkinoida erityisen tarmokkaasti. Myös nähdäkseni, vaikuttaako markkinointi myyntiin. Paljon olen saanut ilmoiteltua. Kirja ei vaan kummoisesti myy.

6. Kirjan ilmestyttyä laitoin työnantajani sähköpostiosoitteeseen finland_all eli kaikille firman suomalaisille ilmoituksen kirjasta, noin 700:lle. Heti tuli johdolta ilmoitus, että noin ei saa tehdä. Mutta sehän oli jo tehty. Lähes parikymmentä kirjaa meni sitä kautta.

7. Kirjojani on myynnissä kustantajan (Nordbooks) verkkokaupan lisäksi monessa nettikaupassa:

-         Suurikuu

-         Capris

-         Suuri Suomalainen Kirjakerho

-         Adlibris

-         Bookplus

-         Tori.fi

-         Booky.fi

8. Olen hauskuuttanut itseäni laittamalla monen lehden keskustelupalstalle aloituksen viimeisimmästäni:

-         Aamulehti

-         Turun Sanomat

-         Iltalehti

-         Keskisuomalainen

-         jne.

Keskusteluja en ainakaan tiedä käynnistyneen. Liekö kukaan niitä nähnytkään?

Olen ilmoitellut keskustelupalstoilla, mm Suomi24.

Rakensin Facebookiin viimeisimmälleni ryhmän. 37 jäsentä on nyt.

Menin kysymään Lahden Suomalaisen Kirjakaupan myymäläpäälliköltä, ottaisiko hän viimeisimpäni myyntiin. Otti. 5 kpl.

Olin torilla Taidelauantaina Sskry:n kioskilla esittelemässä viimeisintäni. Opin hiukan esittelemistä tai oikeammin ylitin jonkun ujostelukynnyksen, vaikka muistaakseni vain kolme kirjaa meni kaupaksi.

Aion mennä Suomalaiseen kirjakauppaan kirjaesittelyyn 12.11. ja 10.12.

Yhteenveto: en ymmärrä enkä käsitä. Pelkkä markkinointi ei varmaankaan toimi. Sillä saa hiukan lisättyä menekkiä, mutta sillä tavalla kirja ei breikkaa.

- Veijo Leino -