KUN EI LÖYDY INTOHIMOA

Kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen ihmetteli Etelä-Suomen Sanomien kommenttipuheenvuorossaan 19.9.2010: ”Miksi kantahämäläiset saavat aikaan tällaisia juttuja (Hämeenlinnan Kulttuurikeskus Verkatehtaalla). Ja me päijäthämäläiset poljemme paikallamme.”

Kyllä me kaikki syyt tiedämme, kun ajattelemme, mitä toimivien hankkeiden toteuttaminen vaatii:

- sen erottamista, mikä on ammattitaitoa ja mikä kriittisen tarkastelun puutteesta johtuvaa puoliväliin jätettyä työtä,

- ammattitaidon arvostuksen ymmärrystä eli uuden rohkeaa näkemistä

- intohimoa kehittymiseen eli kykyä aidosti kuunnella ja pohtia asiantuntijoitten kanssa, joita paikkakunnalla kyllä on

Taiteilijoille ammattitaidottomien hankevalinnat lienevät melkoinen järkytys. Kun harrastelija nostetaan ilman minkäänlaista häpyä paikallisen ammattitaitoisen ohitse julkisia taideteoksia valitessa, jätetään häpeä jälkipolville.

Pitäisikö salamainostaa omaa paikkakuntaa sanoilla: Emme ole sitä miltä näyttää. Kyllä meillä osaamista on. Se on vain tallella kaapissa. Ettei se kuluisi. Tai veisi kaapinhaltijan omaa tilaa.

Lyhyen vastauksen Kuosmasen kysymykseen ”Miksei täällä?” voi antaa sanoilla: ymmärryksen, yhteistyökyvyn ja intohimon puute.

Jokainen paikkakunta on sellainen kuin sen ihmiset, mukaan luettuna kulttuuritoimittajat. Mukaan luettuna minutkin verojen ja lehden maksajana.

Tai voi tavallinen kansalainen muutakin tehdä kuin maksaa toisten valinnoista. Viime kirjamessuille tein performanssin: vein paikalle kuntohoitajat nostamaan kirjoittajat loppuun ajetun tilasta, muttei sitä viestiä kukaan ymmärtänyt. Eihän se ollut jalkapallokieltä. Vastaanotto antoi ymmärrystä ainakin tekijälleen.

Mutta mitä vanhoista! Tulevaisuutta rakennamme nyt.

Kiinalainen sananlasku sanoo:

”Jos haluat tuntea menneen,
katso nykyisiä olosuhteitasi.
Jos haluat tuntea tulevaisuuden,
katso nykyisiä tekojasi.”
 

Alli Kantola

Salpausselän kirjailijoitten puheenjohtaja