Ingrid! Vesta! Hedvig!

Puheenjohtajan palstalla esiteltiin SSKry:n johtokunnan jäsenet. Vuorossa Mila Teräs.

Ingrid! Vesta! Hedvig!

   Eräs mielipaikkani on hautausmaa; vanhat kivet ovat täynnä kiinnostavia nimiä kirjojeni henkilöille.  Paadet kertovat elämänmittaisia tarinoita. Mikä voisikaan olla inspiroivampi paikka kirjantekijälle.

   Olen hullaantunut kaikkeen muuhunkin vanhaan. Työhuoneenani on lähes sata vuotta sitten rakennettu mökki, jonka ullakko pullistelee iäkästä tavaraa. Vanhojen, mustavalkoisten valokuvien henkilöt alkavat elää mielessäni. Kuvittelen ihmiset, jotka ovat aikoinaan pidelleet vuosikymmenten takaisia kirjeitä tai vaaleanpunaisia sukan pidikkeitä.

   Vähemmästäkin sitä alkaa haaveilla lähihistoriaan sijoittuvan romaanin kirjoittamisesta.

   Sitä ennen olisi kuitenkin kirjoitettava muutama muu kirja.

   Elämä ja kirjoittaminen sulautuvat  toisiinsa; kerään materiaalia töitäni varten koko ajan. Varastoin tunnelmia, sanoja, tokaisuja, kuvia, ääniä, tuoksuja, lehtileikkeitä. Elämä ja kirjoittaminen keskustelevat koko ajan toistensa kanssa, ovat yhtä.

   Telma-tytöstä kertovan lastenromaanisarjani ensimmäinen osa juuri ilmestymässä. Lapsille kirjoittaminen tuntuu luontevalta etenkin nyt, kun olen itsekin kahden pienen tytön äiti. On helppo katsoa asioita välähdyksittäin lapsen näkökulmasta ja saada näin takaisin aavistus omasta lapsuudesta.

   Arvostan lasten viisautta ja aitoutta. Lapsille kirjoittaminen on yksi tapa kunnioittaa lapsuutta.

    Minusta tuntuu, että kirjailijalle tekee hyvää säilyttää itsessään edes pala lapsesta: tuoreet silmät ja kyky kyseenalaistaa asioita.

   Lapsille kirjoittaminen on myös haastavaa. Lastenkirjailijat voivat parhaimmillaan herättää elinikäisen rakkauden kirjoihin. Usein lapsena lukeneet jatkavat harrastustaan myös aikuisena.

   Olen kirjoittanut myös nuorille. Nuoruus on mielenkiintoinen ajanjakso, koska silloin ihminen etsii omaa paikkaansa maailmassa ja kokee suuria tunteita. Kuvaan mielelläni tätä murrosvaihetta, ja kirjallisuuden aiheena se on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen.

    En kuitenkaan halua keskittyä kirjoittamaan vain yhdentyyppisiä tarinoita, vaan kokeilla monenlaista.

   Olen vilpittömän kiitollinen mahdollisuudesta kirjoittaa. Toivon saavani synnyttää maailmaan vielä monia kirjoja.

   Kirjoittaja on tyytyväinen silloin, kun hän edes hipaukselta kohtaa tekstissä Lukijan – tuon tuntemattoman ja hiljaisen, mutta aina yhtä odotetun kulkijan.

   Mila Teräs