Koivuranta, Eeva

Synnyin Käkisalmessa v. 1936, Evakkomatkalla 1939-40 opin lukemaan (kaikkea!) ja sitä mukaa innostuin myös kirjoittamisesta, jota voin hyvällä syyllä kutsua mieluisaksi harrastukseksi. Kohta kun kynnelle kykenin, osallistuin kirjoituskilpailuihin, usein sain palkintojakin. Käydessäni koulua Imatralla (sama opinahjo kuin esim. Eeva Kilvellä) jaksoin aina innolla odottaa ainekirjoitustunteja.

Valmistuin Helsingin Opettajakorkeakoulusta v. 1956 kansakoulunopettajaksi. Tuolloin olin myös ”valmistunut” perheenäidiksi. Kuviot olivat sellaiset, että kirjoittaminen pysyi aina vain satunnaisena harrastuksena. Koska hanakasti tartuin moniin muihinkin luovuuden väyliin, ei edes mielessä käynyt koota kirjoituksia julkaisuksi. Edelleen saatoin lähettää tekstejä kilpailuihin ja eri lehtiin.

Lasten kasvettua aikuisiksi tieni vei myös ulkomaille työhön, joka vaati paljon aikaa mutta toisaalta tarjosi myös inspiraation lähteitä. Vasta palattuani Suomeen ja jäätyäni eläkkeelle opettajan työstä aloin vähitellen osallistua kirjoittajakursseille.

Vuonna 1994 minut otettiin myös Salpausselän Kirjailijat ry:n jäseneksi. Osallistuin Runomaratonin julkaisuihin Naisen nauru ja Sininen hetki. Tuolloin, tosin vuosia myöhemmin, löysin myös Sanaajat-ryhmän, jonka toiminta painottui runojen kirjoittamiseen ja runouden pohtimiseen. Tämä ryhmä kokoontuu edelleen Anna-Liisa Lemmetyn kokoonkutsumana. Ilman arvostelun tarvetta kuuntelemme ja kannustamme toisiamme. Ilman tätä yhteyttä olisin tuskin alkanut harkita ensimmäisenkään kirjan julkaisemista, joka tapahtui kesällä 2011. Sen kirjan (Verhot avataan vain puoliksi) sisältö koostuu vuosikymmenien mittaan kerääntyneistä runoista. Toinen, myös omakustanne, Smaragdinvihreitä jälkikuvia, näki päivänvalon maaliskuussa 2016.

Kirjoittajana olen ehkä liian ”tuulella käypä”, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että haluan harrastaa myös muita luovuuden lajeja. Inspiraatio voi kyllä iskeä missä ja mistä tahansa.

Suomen kieli on houkutteleva ja antoisa väline tunteiden ja kokemusten ilmaisemiseen!

Liitän oheen arvioinnin, jonka kirjani Verhot avataan vain puoliksi sai Möllärimestari-omakustannekilpailussa vuonna 2012.